Artikkelit
 

 

Timo Kyllönen:
Gurdjieffin opetuksesta

George Ivanovitch Gurdjieff syntyi 1870-luvulla Aleksandropoliin kaupungissa, nykyisen Armenian alueella Kaukasuksella. Hänen isänsä oli kreikkalainen ja äitinsä armenialainen. Gurdjieffin passiin oli merkitty syntymäajaksi joulukuun 28. vuonna 1877, mutta hän itse väitti olevansa paljon vanhempi. Tähän viittaavat myös eräät tapahtumat hänen elämässään, ja todennäköisin syntymävuosi on 1872.

Hänen vielä ollessaan poikanen, muutti perhe läheiseen Karsin kaupunkiin. Karsissa oli venäläinen sotilaskirkko, jonka papin kanssa Gurdjieff ystävystyi läheisesti. Gurdjieffin oma isä, isoäiti ja sotilaskirkon pappi olivat ne henkilöt hänen lapsuudessa, jotka pääasiallisesti vaikuttivat siihen, että Gurdjieffissa heräsi vastustamaton pyrkimys ymmärtää perinpohjin se merkitys, mikä elämällä oli maanpäällä ja erityisesti mikä oli ihmisen osuus siinä. Toisin sanoen hän ryhtyi hakemaan selitystä kysymykseen "Miksi ja mitä varten elämme?" Häneen teki nuorena suuren vaikutuksen eräät tapahtumat, joihin vanhemmat henkilöt pystyivät antamaan vain hyvin epämääräisiä selityksiä. Hän oli läsnä spiritistisessä istunnossa nuoren sisarensa kuoleman jälkeen, näki kuinka halvaantunut ihminen käveli jälleen erään pyhimyksen haudalla, totesi erään ennustajan lausuman hämmästyttävän osuvuuden, oli todistamassa kun unitilassa vastaanotettu lääkemääräys sai aikaan ihmeparantumisen sekä kuuli kerrottavan kuinka erään tataarin ruumis oli lähtenyt liikkeelle kuoleman jälkeen. Edellä mainituista ilmiöistä eivät hänen kunnioitetut opettajansa kyenneet antamaan täydellistä ja tarkkaa selvitystä ja niin Gurdjieffissä syntyi syvä sisäinen halu saavuttaa selkeä ja täydellinen ymmärrys inhimillisen olemassaolon kaikista puolista.

Hän tutki kaikki saatavilla olevat neurofysiologian ja psykologian oppikirjat mutta totesi, että kirjastot eivät sisältäneet vastausta siihen, mitä hän etsi. Tutkimustensa perusteella hän vakuuttui siitä, että joskus jossain on täytynyt olla yhteisöjä ja kouluja, joilla oli hallussaan todellista tietoa ja oli siten täysin mahdollista, että tällainen ihmiskunnan sisärengas löytyisi vielä tuolloinkin. Hän solmi yhteyksiä monenlaisiin salaisiin yhteisöihin, uskonnollisiin ryhmiin ja pääsi perille lähes kaikkien hermeettisten järjestöjen pyhimmästä ja salaisimmasta tiedosta. Nämä järjestöt olivat suljettuja tavallisilta ihmisiltä ja näin hän solmi yhteyksiä todellisten auktoriteettien kanssa, jotka osasivat ohjata häntä eteenpäin. Sillä seudulla, millä Gurdjieff eli, oli hyvät mahdollisuudet löytää vastaus perimmäisiin kysymyksiin. Karsin kaupunki ja sitä ympäröivä seutu oli Mustan meren ja Kaspian meren välissä ja tässä kulki ikivanha muutto- ja kauppareitti yhdistäen Euroopan ja Aasian. Gurdjieffin nuoruudessa tämä alue oli voimakkaan kulttuurien kohtaamisen näyttämönä: siellä kohtasivat kristillinen, armenialainen, assyrialainen, islamilainen ja vieläpä zoroasterilainen perinne toisensa.

Gurdjieff löysi paljon arvokasta tietoa omasta maastaan, erityisesti kristillisistä munkkikunnista. Karsin kaupungissa oli huomattavan paljon jäljellä varhaisesta kristillisestä rituaalista ja jumalanpalveluksesta ja ilmeisesti Gurdjieff oppi täältä ja sai kokemusta liturgian ikivanhasta symboliikasta, rytmillisen hengityksen tekniikasta ja mentaalisesta rukouksesta, mitkä olivat vielä osa ortodoksimunkin päivittäistä uskonnollista velvollisuutta. Gurdjieff ei kuitenkaan ollut lainkaan tyytyväinen edistymiseensä peruskysymyksen ratkaisussa. Tämä hänen kysymyksensähän oli "Mikä merkitys on elämällä maan päällä ja mikä on erityisesti ihmisen merkitys?" Gurdjieff halusi päästä kosketuksiin todellisen viisauden muuttumattoman ja ikuisen perusytimen kanssa ja niin hän lähti etsimään sellaisia eläviä ihmisiä, jotka tunsivat tämän viisauden. Hän teki useita tutkimusretkiä yksinään mutta oli myös mukanaan ryhmässä, johon kuului 15-20 ihmistä, kaikki salatun tiedon etsijöitä. He kutsuivat itseään nimellä "Totuuden etsijät". Koko ryhmä yhdessä tai hajaantuneina kahden ja kolmen ihmisen partioihin, he kävivät läpi perusteellisesti Egyptin, Kreetan, Sumerin, Assyrian ja Pyhän maan ikivanhojen kulttuurien jäänteet. Heidän tutkimusretkensä ulottuivat aina Athos-vuoren luostareista Etiopian ja Sudanin henkisiin yhdyskuntiin. Heidän kulkunsa suuntautui Keski-Aasian tasangoille sekä Siperian pohjoisiin laaksoihin, aina mielessä mahdollisuus löytää etsimänsä tiedon juuret tai vihjeitä oikeasta suunnasta.

Tuo ryhmä koostui eri alojen asiantuntijoista, joista kukin tutki omaa alaansa. Kun he myöhemmin kokoontuivat yhteen, jokainen toi esille, mitä oli löytänyt. Gurdjieff itse asiantuntija hypnoosin käytössä. Hän oli erikoisen kiinnostunut suggestiosta. Hänen opetuksestaan ja toiminnastaan voidaan päätellä, että hän oli tutkinut erityisen tarkasti ihmiskehossa tapahtuvia energian muuntumisia, ihmiselle mahdollisia tietoisuuden tiloja sekä musiikin, yleensä taiteen, kehon asentojen ja liikkeiden käyttöä tietoisuuden muuntamisessa. Muinaiset kulttuurit kiinnostivat häntä: Mikä oli totuus Atlantiksesta, millainen Egypti oli ennen kuin se muuttui hiekka-aavikoksi. Tuo ryhmä löysi todisteet mm. siitä, että tietyillä muinaisilla kulttuureilla oli ollut hallussaan tieto ja taito säveltää melodioita, jotka saivat aikaan samanlaisen tunnetilan kaikissa kuulijoissa, että tunnettiin sellainen rakennusarkkitehtuuri, joka sai tuotettua etukäteen suunnitellun tietoisuuden tilan ja että oli tansseja, joiden koreografia määräsi tarkalleen esittäjän sisäisen tietoisuuden tilan.

On ilmeistä, että kaikkein perusteellisimman vaikutuksen Gurdjieffiin teki hänen yhteytensä sufilaisuuteen eli ikivanhaan henkiseen suuntaukseen, jonka alkuperää eikä syntymäaikaa ole voitu selvittää. Sufilaisuus liitetään usein islamilaisuuteen ja sanotaan, että sufilaisuus on esoterista islaminuskoa. Idries Shahin mukaan sufilaisuus on kuitenkin liike tai suunta, jollainen on kaikissa uskonnoissa pinnan alla ja rituaalin takana. Gurdjieff liittyi useisiin eri surfijärjestöihin, joissa sai dervissikoulutuksen. Hän teki pyhiinvaellusmatkan Mekkaan, mikä oli hänelle pettymys. Hän sanoikin: "Jos haluatte totuuden, menkää Buharaan". Buharassa oli Naqshbandi -nimisen sufijärjestön synnyinpaikka ja tältä järjestöltä Gurdjieff epäilemättä sai suuren osan voimistaan ja viisaudestaan. Keskussymboli hänen opetuksessaan on enneagramma ja tämä on luultavasti juuri sufilaista alkuperää.

Gurdjieff käytti poliittisia tapahtumia hyväkseen etsiessään ihmiskunnan herännyttä sisäpiiriä ja ollen samanaikaisesti useamman valtion salaisessa palveluksessa pääsi ylittämään hämmästyttävällä helppoudella eri valtioiden rajat. Näillä retkillään hän haavoittui kaksi kertaa vakavasti. Toinen kerta tapahtui vuonna 1904 Kaukasus vuorilla. Toipuessaan haavoittumisestaan hänellä oli aikaa tehdä tilinpäätös tutkimustensa tuloksista. Hän totesi päässeensä psyykkisten kykyjensä suhteen inhimillisten mahdollisuuksien äärirajoille, mutta silti hänen mielensä ja tunteensa olivat täynnä assosiaatioita, jotka kulkivat päinvastaiseen suuntaan kuin hänen tietoiset ihanteensa. Pohtiessaan tilaansa, hän yhtäkkiä oivalsi, että olennaista oli hereillä olo ja kyetäkseen muistamaan jatkuvasti itsensä eli pysymään hereillä, hänen täytyy saada itselleen mahdollisimman voimakas muistuttaja. Hän ajatteli ja pohti tarkkaan asiaa ja päätyi siihen, että jos hän tarkoituksellisesti lakkaa käyttämästä hallussaan olevaa erityislaatuista suggestion voimaa, jonka hän oli tietoisesti kehittänyt, tulisi tästä hänelle jatkuvasti muistuttava tekijä. Hän vannoi valan itselleen olla koskaan käyttämättä tätä voimaa ja taipumusta tutkimuksissaan. Päätöksen tehtyään Gurdjieff tunsi ikään kuin hän olisi uudelleen syntynyt ja tämä muutos ainakin osittain sai aikaan sen, että hän ryhtyi nyt suunnittelemaan toimintojaan siten, että jossain vaiheessa kykenisi osoittamaan aikalaisilleen tien pois joukkohypnoosin ja suggeroitavuuden orjuudesta sisäiseen vapauteen.

Tapahtumat Venäjällä

Gurdjieffin elämä oli käännekohdassa. Hän oli päättänyt esittää ihmiskunnalle uuden tavan ajatella ja uuden käsityksen kosmisesta tarkoituksesta. Hän näki, että ihminen oli lakannut toimimasta eheänä kokonaisuutena ja menettänyt tajun oikeasta suunnasta seurauksena epätasapainoisesta kehityksestä. Ihmisen psyyke ja hermosto eivät enää toimineet harmonisesti keskenään, siten ei myöskään tehokas toiminta ollut mahdollista. Gurdjieff näki paljon ennen omaa sukupolveaan, että ihmiskunta tulee olemaan avainasemassa biosfäärin tasapainon määräämisessä ja hän halusi asettaa hankkimansa viisauden, tietonsa ja taitonsa ihmiskunnan auttamiseksi lunastamaan todellinen paikkansa ja tehtävänsä elävän maailmankaikkeuden osana.

Vuonna 1910 tai 1911 hän perusti päämajansa Taskentiin ja saavutti nopeasti suurta mainetta salaperäisenä okkultistina ja ihmeidentekijänä. Hän koota ympärilleen pienen piirin, jossa hän alkaisi kokeilla menetelmiä ihmisen harmoniseksi kehittämiseksi. Tämän piirin jäsenet hän valitsi itse, jotta pystyisi toteamaan kokeittensa tulokset mahdollisimman monenkaltaisissa ihmisissä. Gurdjieff siirtyi edelleen länteen päin. Tsaari Nikolai II:n hovi oli hyvin kiinnostunut kaikesta okkultisesta ja on melko varmaa, että Gurdjieff tutustui hoviin ja luultavasti tsaariin itseensäkin sillä hän meni naimisiin tsaarittaren erään hovinaisen, kreivitär Ostrovskan kanssa. Vuonna 1915 hänellä oli jo useampia oppilasryhmiä Pietarissa ja Moskovassa. Tällöin hänet tapasi myöskin ensi kerran Pjotr Ouspensky, joka on englantilaisen John G. Bennettin ohella Gurdjieffin tunnetuimpia oppilaita ja hänen ideoittensa esittäjiä.

Gurdjieffin esittämät käsitykset ihmisen suhteesta maailmakaikkeuteen, tietoisuuden tasoita, ihmisen elämänlaadusta, kuolemasta ja kuolemattomuudesta ja itsensä löytämisen mahdollisuudesta tekivät Ouspenskyyn niin voimakkaan vaikutuksen, että hän pyysi päästä mukaan Gurdjieffin opintopiiriin. Ouspensky oli itse sitä mieltä edellä mainittujen asioiden tutkimuksesta, ettei uskonvaraisesti tai auktoriteetteihin nojaamalla päästä mihinkään ja ilomielin hyväksyi Gurdjieffin periaatteen, ettei ihmisen pidä uskoa ketään eikä mitään ellei ole saanut omakohtaista kokemuksen todistusta asiasta.

Vallankumous ja sota raivosi Venäjällä ja vuonna 1917 tilanne muodostui erittäin vaikeaksi Gurdjieffille ja hänen piireilleen. Gurdjieff päätti lähteä pois Moskovasta. Pieni ryhmä hänen oppilaitaan päätti myös lähteä ja vaivalloisen matkan jälkeen he asettuivat ensin Essentukiin Kaukasuksella ja sieltä lähtivät edelleen Tbilisiin. Täällä heihin liittyi muutamia ihmisiä ja matka jatkui Konstantinopoliin ja edelleen Berliiniin. Gurdjieff päätti perustaa oman koulun jatkaakseen tutkimuslinjaansa ja samalla välittääkseen löytämänsä viisaustieto länsimaille. Sopiva paikka löytyi lopulta Pariisin läheltä ja tänne Gurdjieff perusti Instituutin Ihmisen Harmoniseksi Kehittämiseksi. Ouspensky tunsi kuitenkin, ettei voinut enää toimia Gurdjieffin johdolla ja hän perusti oman ryhmänsä Lontooseen vuonna 1921.

Gurdjieff Euroopassa

Vuosien 1922-1933 väliin sijoittuu voimakkain toiminnan aika Instituutissa. Siellä Gurdjieff kokeili ja sommitteli uuden menetelmän opiskeluun, itsetarkkailuun, ruumiilliseen työhön ja harjoitteluun, pyrkimyksenä tutustuttaa toisiinsa ja saattaa yhteen ihmisluonnon kolme perustoimintaa: ajattelun, tunteen ja fyysisen toiminnan. Jokaiselta Instituuttiin opiskelemaan tulevalta, ammattiin tai arvoon katsomatta edellytettiin ja vaadittiin jatkuvia ja voimakkaita ponnistuksia, sillä Instituutissa olo katsottiin harvinaiseksi tilaisuudeksi kehittää itsemuistantaa ja löytää uusi asennoituminen elämään. Työtä tehtiin puutarhassa ja keittiössä, oli rakennustöitä ja siivousta kuten myös muodollisempaa opetusta. Gurdjieff käytti kitkan synnyttämistä yksityisten ihmisten välille kuten myös ryhmässä psykologisena keinona persoonallisuuden vinoutumien paljastamisessa. Gurdjieff pyrki aina samanaikaisesti monilla keinoin lamaannuttamaan ja tekemään vaarattomaksi persoonallisuuden refleksit, jotta oppilaan perusluonto, eli se mikä on ihmisen ominta olemusta syntymän perusteella, saattaisi päästä esille. Tänä kiihkeän toiminnan aikana Gurdjieff järjesti valmentamansa erikoisryhmän kanssa julkisia esiintymisiä Euroopassa ja etenkin Amerikan Yhdysvalloissa. Vuosi 1925 oli jälleen eräs käännekohta hänen elämässään. Gurdjieff joutui auto-onnettomuuteen ja pikku hiljaa toipuessaan alkoi suunnitella muutosta Instituutin toimintaan. Hän alkoi valmistella kirjojaan, joita kirjoitti kaikenkaikkiaan neljä kappaletta. Ensimmäinen neljästä on nimeltään "Tulevan Hyvän Airut", jonka hän kuitenkin nopeasti veti pois markkinoilta. Vain tämä kirja julkaistiin hänen elinaikanaan. Pääteos on nimeltään "Kaikki ja kaikesta eli Belsebubin kertomuksia pojanpojalleen" eli objektiivinen ja puolueeton arviointi ihmisen elämästä ja kolmas nimeltä "Tapaamisia merkillisten ihmisten kanssa" ja neljäs, ensin yksityisessä jakelussa ollut, "Elämä on todellista vasta silloin kun, MINÄ OLEN". Gurdjieffin itsensä mukaan hän kirjoitti kirjat ratkaisemaan ihmiskunnan perusongelmat eli:

1. Kaikki ja kaikesta: tuhoamaan armotta ilman minkäänlaisia kompromisseja lukijan ajatuksissa ja tunteissa ne uskomukset ja näkökannat, jotka vuosisatojen aikana ovat häneen juurtuneet liittyen kaikkeen siihen, mitä maailmassa on olemassa

2. Tapaamisia merkillisten ihmisten kanssa: tutustuttaa lukija sellaiseen aineistoon, jota tarvitaan uuden olennan luomisessa sekä osoittaa tämän aineiston hyvä laatu ja luotettavuus.

3. Elämä on todellista vasta silloin kun, MINÄ OLEN: auttaa herättämään lukijan ajatuksissa ja tunteissa nykyisen, mielikuvitukseen perustuvan käsityksen asemesta, kuva maailmasta sellaisena, kun se todellisuudessa on.

Vuodesta 1933 Gurdjieff alkoi matkustella paljon. Instituutti lopetti toimintansa ja suljettiin. Gurdjieff asettui asumaan Pariisiin. Uusia ryhmiä perustettiin useisiin kaupunkeihin Yhdysvalloissa ja vuoteen 1949 mennessä, jolloin Gurdjieff kuoli, hänen opetuksensa seuraajia oli jo useita satoja pääasiassa New Yorkissa ja Pariisissa. Hänen ideansa eivät näyttäneet tehneen juuri minkäänlaista vaikutusta sen aikaiseen eurooppalaiseen kulttuuriin mutta näin jälkikäteen arvioiden hänen antamansa impulssit voidaan nähdä vaikuttaneen monin paikoin tieteen ja taiteen alueilla. Kiinnostus hänen ideoihinsa nykyisin on maailmanlaajuista ja on todennäköisesti yhteydessä siihen kaipaukseen ja kipuun, mitä Jung nimittää "pyhäksi neuroosiksi" eli tarpeeksi etsiä henkistä ohjausta sieltä, missä se aidoimmillaan on löydettävissä. Gurdjieff onnistui esittämään ihmisen ja ihmiskunnan kehitystä säätelevät ideat ja esoteeriset menetelmät sellaisella kielellä ja sellaisessa muodossa, mikä on nykyihmisen hyväksyttävissä. Oliko Gurdjieff Idän Viisauden Mestareiden lähettiläs vai toimiko hän omintakeisesti, omalla vastuullaan, on kysymys mihin ei vielä ole pitävää vastausta. Varmaa on kuitenkin, että ihminen, joka on väsynyt aineellisen maailman houkutusten tyhjyyteen, eikä voi myöskään enää uskoa yhteiskunnan ja kulttuurin tarjoamaan elämäntarkoitukseen, löytää Gurdjieffin ideoista arvokkaita opasteita uuden elämänvirran etsimiseen.

Gurdjieffin perusideat

Gurdjieffin mukaan me elämme erittäin kehnossa paikassa maailmankaikkeudessa, kun tarkastellaan tilannetta ihmisen mahdollisen kehityksen kannalta. Maapallolla vaikuttavien mekaanisten lakien voiman ja painavuuden vuoksi sisäisimmän itsen löytäminen ja uuden kehitystason vakiinnuttaminen on tavattoman vaikeaa. Kuitenkin ihmisen kaavaan sisältyy kehittymisen mahdollisuus. Pyrkimys kehittymisen suuntaan tulee jossain vaiheessa vaatimaan taitavia ponnistuksia, toivoa, älyä ymmärrystä ja sitkeyttä.

Gurdjieff vertaa normaalin ihmisen tilaa vankiin sanoen: "ET tajua omaa tilannettasi. Olet vankilassa. Jos olet järkevä ihminen, niin kaikki mitä voit toivoa, on päästä vapaaksi. Mutta kuinka paeta? On välttämätöntä kaivaa tunneli vankilan muurein alitse. Yksi ihminen ei voi tehdä mitään. Mutta jos vaikka kymmenen tai kaksikymmentä ihmistä kaivaa pakoreittiä vuorollaan ja jos toinen vartioi toistaan, niin he voivat saada tunnelin valmiiksi ja voivat paeta. Kuitenkaan kukaan ei voi paeta vankilasta ilman niiden apua, jotka ovat paenneet aikaisemmin. Ainoastaan he osaavat sanoa, millä tavoin pako on mahdollinen ja he voivat lähettää työkaluja ja kaikkea mikä on välttämätöntä. Mutta yksi vanki ei voi yksinään löytää näitä ihmisiä tai päästä kosketuksiin heidän kanssaan. Organisaatio on välttämätön. Mitään ei voida saavuttaa ilman organisaatiota. Vapauteen pääsy siis edellyttää ensiksikin totuuden tajuamista omasta tilasta. Toinen edellytys on samasta asiasta innoittunut ryhmä ja kolmas edellytys on saada yhteys niihin, jotka tietävät ja osaavat neuvoa. Gurdjieffin mukaan suurin syy siihen, miksi vapauteen pyrkivien tiellä on esteitä, on että Elämä maapallolla palvelee valtaisaa kosmista tarkoitusta.. Elämä maapallolla eli orgaaninen elämä toimii energian muuntamis- ja välitysasemana jatkuvasti muotoutuvassa maailmankaikkeudessa.

Kosmologia

Tarkastelkaamme Gurdjieffin käsitystä maailmankaikkeuden rakenteesta ja orgaanisen elämän tarkoituksesta tässä kokonaisuudessa...

Kaiken alku on Absoluutti, josta vuotaa ulos lukematon määrä ns. luomisen säteitä. Tämä on Absoluutti ja ensimmäinen kokonaisuus eikä sen alkuperää tunneta. Seuraava kokonaisuus o, jonka jo voimme mielessämme käsittää muodostuu kaikista mahdollisista maailmoista eli lukemattomista Linnunratamme kaltaisista galaktisista kokonaisuuksista. Kaikki auringot eli Linnunrata-galaksin organisaatio on seuraava taso tässä luomisen säteessä, minkä tarkastelu on meille kiinnostavinta ja josta voimme jotain tietää. Seuraava kokonaisyksikkö on aurinkomme planeettoineen eli aurinkokuntamme. Ja edelleen seuraava taso muodostuu kaikista aurinkokuntamme planeetoista. Viimeistä edellinen vaihe tässä luomisen säteessä on maapallo ja viimeinen vaihe on maapalloa kiertävä kuu. Kun yritämme käsittää tämän valtaisan rakennelman alhaalta ylöspäin kohti Absoluuttia ja sitten ylhäältä alas, voimme saada jonkinlaisen mielikuvan siitä huimasta mittakaavasta, joka on esimerkiksi Linnunrata-galaksin ja meidän aurinkomme välillä. Gurdjieffin mukaan on olemassa muitakin säteitä, mutta niistä emme tiedä mitään. Elämme maapallolla ja koska tämä luomisen säde kulkee lävitsemme, tutkimme sitä. Luomisen säteen maailmat ovat yhteydessä toistensa kanssa. Vaikutukset kulkevat ylhäältä alas, mutta kosmisessa järjestyksessä kaikkien planeettojen tason ja maapallon välillä vaikutusten kulku pysähtyy. Jotta kaikkien planeettojen vaikutukset voisivat kulkea eteenpäin, tarvitaan erityinen energioiden muuntolaite tätä toteuttamaan. Tämän laitteen tunnemme orgaanisena elämänä maapallolla. Siten siis kasvit, eläimet ja ihmiset palvelevat määrättyä kosmista tarkoitusta eli ovat planeettojen ja maapallon välinen energian muunto- ja välitysasema.

Maapallolta luomisen säde jatkaa eteenpäin kuuhun. Kuu on Gurdjieffin mukaan valtava elävä olento, joka saa ravintonsa kaikesta siitä, mikä kasvaa ja elää maapallolla. Kuu ei tulisi toimeen ilman elollista elämää, eikä elämä maapallolla olisi mahdollinen ilman kuuta. Kunkin tason kokonaisuuden toimintoja säätelee eri määrä lakeja. Absoluutin tasolla vallitsee vain yksi ainoa laki, luomisen tahdon ykseys. Kaikkien mahdollisten maailmojen eli kaikkien galaksien tasolla toimii kolme lakia ja tämä taso on suoraan Absoluutin luoma. Absoluutin tahto ei kuitenkaan ulotu enää yksittäisen galaksin tasolle eli meidän kohdallamme Linnunradan tasolle, mikä toimii jo kuuden lain alaisena ja on jo mekaaninen. Aurinkokunnan tasolla toimii 12 lakia ja niin edelleen luomisen sädettä alaspäin, kunnes tullaan kuuhun, mikä on 96 lain alaisuudessa. Tämän kaavan mukaan maapallolla toimii 48 lakia ja tämä kertoo, että se on jo varsin kaukana Absoluutista. Jos ihminen pystyisi vapautumaan edes puolesta 48:aa lakia, hän olisi jo paljon lähempänä Absoluuttia.

Maailmankaikkeudessa on Gurdjieffin mukaan kaikki punnittavissa ja mitattavissa. Aineen tiheysaste ja värähtelynopeus vain muuttuvat. Edellä esitetyt seitsemän luomisen säteen tasoa edustavat kukin tiettyä aineen tiheysastetta ja värähtelynopeutta. Absoluutti on rakenteeltaan kaikkein ohuinta ainetta ja samoin sen värähtelynopeus on kaikkein suurin. Alaspäin kulkiessaan luomisen säde saa aikaan maailmoja, jotka ovat yhä "aineellisempia" ja joiden värähtelyt ovat edellistä tasoa raskaampia ja hitaampia. Hienompi aine läpäisee tiheämmän ja kaikessa, minkä ympärillämme näemme, on mukana kaikkien tasojen ainetta - myöskin Absoluutin tasolta. Ihmisen ja maailman tutkimisesta Gurdjieff sanoo: "Ei ole tarvetta tutkia aurinkoa löytääksemme aurinkomaailman aineen. Tämä aine on meissä itsessämme ja se on tulos atomeittemme jakautumisesta. Samoin meissä on kaikkien maailmojen ainetta. Ihminen on sanan täydessä merkityksessä pienoismaailmankaikkeus. Hänessä on kaikki ne aineet, joista maailmankaikkeus koostuu. Samat voimat, samat lait, jotka hallitsevat maailmankaikkeutta, toimivat hänessä. Siten tutkiessamme ihmistä, tutkimme maailmaa ja tutkiessamme maailmaa, voimme tutkia ihmistä."

Universaalit lait

Kaikkia tapahtumia, olivatpa ne pieniä tai suuria - kärpäsen lentoa tai uusien aurinkokuntien syntyä, hallitsee kaksi peruslakia, joita Gurdjieff kutsuu kolmen ja seitsemän laeiksi. Kolmen laki tarkoittaa, että kaikki ilmiöt edellyttävät tapahtuakseen kolmen voiman läsnäoloa. Voimme kutsua niitä Aktiiviseksi, Passiiviseksi ja Neutraloivaksi voimaksi. Tämä kolminaisuus esiintyy myös kristinuskon kolminaisuutena - Isä, Poika ja Pyhä Henki, Intiassa Brahma, Shiva ja Vishnu. Kaikkien kolmen voiman on oltava läsnä, kahden läsnäolo ei riitä sillä aktiivinen ja passiivinen voima kieppuvat toistensa ympärillä ilman että mitään tapahtuu. Gurdjieffin mukaan olemme sokeita kolmannen voiman suhteen. Emme näe sitä, emmekä niin ollen pysty tietämään, mitkä seikat on otettava huomioon silloin, kun haluamme jonkin asian tapahtuvan suunnitelmiemme mukaisesti. Kun kolme voimaa ovat yhdessä oikeassa suhteessa ilmiö kehittyy ja alkaa tapahtumien ketju, jolloin yhdessä Kolmen lain kanssa alkaa toimia Seitsemän laki. Tämä laki hallitsee tapahtumien peräkkäisyyttä. Mikään tapahtumaketju ei jatku samanlaisena kuin se on alkuvaiheessaan. Kaikissa tapahtumissa on havaittavissa jaksottaisuutta, rytmisyyttä ja intensiteetin eri vaiheita. Tämä epäjatkuvuuden periaate ilmenee musiikissa, oktaavin skaalassa, jossa on havaittavissa kaksi erityistä kohtaa sävelten mi-fa ja si-do välillä. Näissä kohdin skaalan nousu tai lasku on vain puoli sävelaskelta. Rinnastettuna ilmiömaailmaan tämä merkitsee, että kaikissa tapahtumakokonaisuuksissa on kaksi ajallista vaihetta, jolloin tapahtuma hidastuu ja sen suunta yleensä muuttuu alkuperäisestä toiseksi. Aloitamme toivorikkaina jonkin suunnitelman toteuttamisen havaitaksemme hetken kuluttua, että olemme päätymässä tulokseen, mitä kaikkein vähiten toivoimme. Jokaisella meistä on tällaisesta kokemusta yllin kyllin. Harvoin vain tulemme ajatelleeksi, miksi näin oikeastaan kävi ja vielä harvemmin, miten voin saada toivomiani tuloksia vastaisuudessa. Seitsemän lakia voidaan kutsua myös sysäyksen laiksi, sillä jos mi-fan väliin saadaan oikein tuotettua lisäenergiaa oikeaan aikaan ja oikeassa suhteessa, jatkuu tapahtumasarja alkuperäisen suuntaisena kunnes tullaan kohtaan oktaavissa si-do kohtaan. Tässä kohdin tarvitaan lisäenergiaa, jotta oktaavi tulisi täydelliseksi eli tapahtumasarja saisi alunperin tarkoitetun lopun. Aikaisemmin mainittu pysähdyskohta luomisen säteen etenemisessä kaikkien planeettojen ja maapallon välillä on juuri tällainen laskevan oktaavin kriittinen vaihe. Luomisen säde pystyy jatkamaan kulkuaan maapallon elollisen elämän suorittaman sysäyksen ansiosta. Ihmiskunta ja muut elävät olennot kehittävät tarvittavan energian, jotta Absoluutista lähtenyt tahto pääsisi tavoitteeseensa. Tässä mielessä ihmiskunnan tehtävänä on toimia energian muuntoasemana, eikä sen kehitys voi tapahtua nopeammin kuin mitä kokonaisuuden harmonian säilyminen sallii. Toisaalta kuitenkin ihmiskunta on luotu kehittyväksi kokonaisuudeksi ja Gurdjieffin mukaan ihmisellä on mahdollisuus kehittyä Auringon aineen tasolle eli maailmaan, jossa on 12 lakia ja vielä pidemmällekin. Jokaisessa ihmisessä on voimia, jotka pyrkivät saattamaan päätökseen nousevan oktaavin, mutta voimat joutuvat harhaan, kun tieto ja taito soveltaa Kolmen ja Seitsemän lakia puuttuvat. Nämä lait voidaan esittää kuviona, jota kutsutaan enneagrammaksi. Tässä kuviossa ympyrän kehä on jaettu yhdeksään samankokoiseen osaan ja näin syntyneet pisteet on yhdistetty määrätyllä tavalla toisiinsa siten, että Kolmen ja Seitsemän lait nähdään toisiaan täydentävänä sisäisenä suhdeverkostona. Enneagrammaa voidaan käyttää kaikkien kokonaisten tapahtumien tutkimiseen, sillä kyseiset lait ovat toiminnassa jokaisessa tapahtuman eri vaiheessa. Varsin mielenkiintoista on tutkia ihmisen kolmen ravinnon muuntumisvaiheita aineenvaihduntakoneistossa energiaksi eri toimintoja varten. Kolmen ravinnon muuntumisen tarkastelu vaatii huomattavasti yksityiskohtaisemman käsittelyn, jota ei tässä kuitenkaan ole mahdollista nyt tehdä. Sen verran kuitenkin periaatteesta, että kutakin ravinnon laatua voidaan pitää omana oktaavinaan, joka eteenpäin kehittyäkseen tarvitsee kriittisissä vaiheissa muiden ravinto-oktaavien sysäysapua. Seuraavaksi tarkastelemme ihmisen psykologista kokoonpanoa eli ihmistä sellaisena kuin hän nyt on, ja mikä hänestä voi tulla.

Pysyvän minuuden harha

Lähes jokainen meistä kysyttäessä on vahvasti sitä mieltä, että tämä vastaava minä on yksi ja ainoa pysyvä minuus asianomaisen kehossa. Tämä käsitys on niin syvään meihin juurtunut, ettemme yleensä aseta tätä edes kyseenalaiseksi. Gurdjieffin mukaan sisäinen olemuksemme on kuitenkin jotain täysin muuta, kuin millaisena itseämme pidämme. Tämä selviää helposti siten, kun tekee havaintoja oman olemuksen eheydestä, vastuullisen toiminnan esiintymisestä, tahdon vapaudesta eli päätöksen teon ja valinnan mahdollisuuksista omalla kohdalla. Kun sanon "minä ajattelen", "minusta tuntuu" tai "minä teen" sisältyy lausumaan väite ja luottamus siitä, että kokeva tai tekevä minä on juuri se sama minä, joka oli sama eilen kuin nytkin ja pysyy samana huomennakin. Ouspensky sanoo tästä minän harhasta: "Harhakuvan ihmisen minuuden ykseydestä synnyttää ensinnäkin aistimukset yhdestä fyysisestä kehosta, toiseksi ihmisen nimi, mikä normaalisti pysyy samana ja kolmanneksi joukko mekaanisia tapoja, mitkä kasvatus on ihmiseen istuttanut tai ovat jäljittelemällä opittuja. Kun ihmisellä on aina sama fyysinen keho ja hän kuulee aina saman nimen ja huomaa itsessään samat tavat ja taipumukset kuin aikaisemminkin., hän uskoo lujasti olevansa yksi ainoa kokonaisuus.

Ihmisen usein hyvin ristiriitainen käyttäytyminen selittyy kuitenkin huomattavasti paremmin, jos tarkastelemme ihmistä useamman kuin yhden minän toimintoina. Gurdjieffin käsityksen mukaan jokaisella ihmisellä on monta itseä, joista kukin kyttää sanaa "Minä" tarkoittamaan itseään. Yhtenä hetkenä on yksi minä läsnä, toisena hetkenä joku toinen, joka ei mahdollisesti lainkaan pidä edeltäjästään. Saattaa olla niinkin, että minät eivät edes tiedä toisistaan sillä usein niiden välissä on "puskureita", mitkä estävät tiedostamisen. Minuuksien ryhmistä rakentuu joukko sivupersoonallisuuksia, mitkä muodostuvat assosiaation lain perusteella. Jokainen voi havaita itsessään asennoitumisen muutoksia toimiessaan työelämässä, perheen parissa ystävien ja tuttujen parissa jne. Melko usein käy niin, että kun ihminen lujasti lupaa tehdä jotain, ei hän sitten tekemisen hetkellä haluakaan suorittaa lupaamaansa tehtävää tai on suorastaan kokonaan unohtanut koko asian. Yksi minä lupaa, toinen tai toiset minät eivät ehkä tiedä asiasta mitään eivätkä niin ollen suostu suorittamaan "jonkun toisen, aivan vieraan" lupaamia asioita. Kun sanomme unohtaneemme jonkin asian toimittamisen tai keksimme verukkeita ja valheita päästäksemme tekemästä mitä lupasimme, pakenemme vastuuta ja samalla sitä eheyden tilaa, minkä luulemme omistavamme.

Ihminen koneistona

Minuudet ja sivupersoonallisuudet ilmestyvät tietoisuuteen ja häipyvät taustalle täysin mekaanisten lainalaisuuksien mukaan. Ihminen ei voi valita itse sitä minää, joka haluaisi olla.. Elämäntilanteet ja ulkopuoliset vaikutukset määräävät kuka, mikä ja millainen hän on. Ihminen ei ole itse aktiivisesti toiminnastaan päättävä olento vaan näkymättömien lankojen liikuttama marionetti, jolla ei ole vapaata tahtoa eikä itse asiassa minkäänlaista tahtotoimintaa. Gurdjieffin sanoin sanottuna: " Ihminen on kone. Kaikki hänen tekonsa, toimintansa, sanansa, ajatuksensa, tunteensa, vakaumuksensa, mielipiteensä ja tapansa ovat ulkoisten vaikutusten tuloksia. Ihminen itse ei kykene tuottamaan yhtäkään ajatusta tai tekoa. Kaikki, mitä ihminen tekee, sanoo, ajattelee ja tuntee - kaikki tämä tapahtuu hänelle... Ihminen syntyy, elää, kuolee, rakentaa taloja, kirjoittaa kirjoja, ei niin että hän näin haluaa, vaan koska näin tapahtuu." Ihminen on Gurdjieffin mukaan hyvin monimutkainen koneisto, joka poikkeaa muista koneista siinä, että ihmisellä on mahdollisuus oppia tietämään olevansa kone. Toisin sanoen ihmiskone on kone, joka voi tutkia itseään. Kun koneistoa tarkastellaan mahdollisen kehityksen kannalta, saattaa itse kullekin meistä oman koneiston tunteminen antaa vihjeitä toiminnan parantamisesta sekä ehkä myös kokemuksia sellaisesta tietoisuuden tilasta, missä todellinen tahto on mahdollinen.

Ihmisen kolme aivot

Teoksessaan "Kaikki ja kaikesta" Gurdjieff kertoo Belsebubin suulla "... merkillisen maaplaneetan kolmiaivoisten olentojen selittämättömästä käyttäytymisestä". Nämä kolme aivoa, kuten kerrokset rakennuksessa, vastaavat kolmea erityistä toiminnan aluetta. Ihmisen toimintoja ohjaavat keskukset sijoittuvat kerroksiin siten, että yläkerrassa, päässä on ajatuskeskus eli ajatusaivot. Keskikerroksessa on tunnekeskus eli tunneaivot ja alimmassa kerroksessa itse asiassa on kolme keskusta eli aivoa: liikuntakeskus, vaistonvarainen keskus ja seksikeskus. Nämä viisi keskusta ovat toiminnassa jokaisessa ihmisessä. Näiden lisäksi on ihmisellä Gurdjieffin mukaan kaksi muuta keskusta: korkeampi älykeskus, mikä käyttää symbolikieltä ja korkeampi tunnekeskus, mikä puhuu myyttien kielellä. Nämä kaksi keskusta ja niiden vastaavat toiminnot ovat täysin kehittyneet ja aina toiminnassa, mutta ne eivät yleensä ole yhteydessä muihin keskuksiin. Tämä johtuu siitä, ett muiden viiden keskuksen toiminta on kehittymätöntä ja epäharmonista. Nuo viisi keskusta käyttävät kukin toimintoihinsa määrätynlaista energiaa mutta epäharmonian tilassa ne lainaavat tai varastavat toisiltaan kykenemättä käyttämään lainaenergiaa oikein. Keskukset tuhlaavat ja hukkaavat lähes kaiken energiansa jatkuvan väärän toiminnan vuoksi. Ne suorittavat säännönmukaisesti niille kuulumattomia tehtäviä ja puuttuvat toisten keskusten toimintaan. Jokainen meistä varmaan pystyy löytämään esimerkkejä tällaisesta omasta toiminnastaan. Jotta korkeammat keskukset saisivat kosketuksen alempiin, täytyy alempien toimintaa nopeuttaa ja tasapainottaa. Vain näin voidaan saada aikaan pysyvä yhteys. Tilapäisiä ja erittäin lyhytaikaisia yhteyksiä syntyy kyllä silloin tällöin. Nämä ovat harvinaisia ja odottamattomia oivalluksen hetkiä tai hurmiotiloja, mutta emme pysty vaikuttamaan niiden kestoon.

Keskuksen väärästä toiminnasta voi saada käsityksen, kun tarkastellaan esim. ajatuskeskusta ja sen rakennetta. Tämän keskuksen mekaaninen osa sisältää muistikuvien, assosiaatioiden ja mielikuvien rekisteröinnin. Tämä on ajatuskeskuksen mekaanisen osan työtä, jota sen tulee normaalisti tehdä. Mekaaninen osa toimii kuten sihteeri, joka ottaa tietoja vastaan ja järjestelee ne oikeisiin paikkoihin ja niin edelleen. Mutta sen ei koskaan pitäisi antaa vastauksia sellaisiin kysymyksiin, jotka on osoitettu koko keskukselle. Mekaanisen osan ei myöskään pidä päättää mistään tärkeästä asiasta. Näin se kuitenkin aina tekee, päättää ja vastaa omalta varsin rajoitetulta näkökannaltaan fraaseilla ja tyhjänpäiväisillä korulauseilla. Se toimii aina samalla tavoin mekaanisesti kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Tälle ajatuskeskuksen osalle on annettu nimeksi formatorinen keskus. Kun se esiintyy ajatuskeskuksena on tuloksena muodollista ajattelua: fraaseja, iskulauseita, mustaa ja valkoista, väärää ja oikeata, joko - tai -vertailuja, joista puuttuu täysin älyllisen ajatuksen syvyys, hienostunut rakenne sekä tarkkuus. Keskusten väärän toiminnan tarkkailu ihmisen mekaniikan tutkimisessa on ymmärrettävästikin avainasemassa silloin, kun tavoitteena on palauttaa keskusten toiminta ensin normaaliksi ennen kuin ihmisen kokonaiskehityksestä voi tulla mahdollista.

Kolme ihmistyyppiä

Jokaisen ihmisen kolmen kerroksen keskusten toiminnassa on havaittavissa erityinen ominaispiirre, minkä perusteella hänet voidaan luokitella Gurdjieffin käsityksen mukaan ihmiseksi numero yksi, kaksi tai kolme. Joku meistä perustaa toimintansa järjen ratkaisuun, toinen antaa tunteiden kuljettaa ja kolmas antautuu kehon vaatimuksiin. Jokainen meistä syntyy siten, että jokin edellä mainituista kolmesta aivosta hallitsee muita. Gurdjieffin mukaan ihmisen numero yksi toiminnan keskus on liikunta- ja vaistokeskus. Ihminen numero kaksi toimii tunteen perusteella ja ihminen numero kolme järjestää elämäänsä tiedon ja teorian pohjalta. Nämä kolme ihmistyyppiä ovat enemmän tai vähemmän samalla olennan tasolla sillä heiltä kaikilta puuttuu sisäinen ykseys ja tahto. Kullakin ihmistyypillä on oma taiteen muotonsa, oma musiikkinsa ja uskonnollinen taipumuksensa. Ihminen numero yksi liikuttuu seremonioista ja upeista kulkueista sekä pyhistä rituaaleista. Ihminen numero kaksi on antautunut rukoukseen ja jumalalleen uhrautumiseen. Ihminen numero kolme järkeilee teologioista, etsii todisteita, luokittelee, väittelee ja pyrkii järjen viisauteen.

Tietoisuuden tilat

Gurdjieffin mukaan ihmiselle on mahdollista kokea neljä tietoisuuden tilaa: unitila, päivätietoisuus, itsetajunnan tila ja objektiivinen tietoisuus. Elämämme on tavanomaisesti jakautunut unen ja valveillaolon kesken. Unessa vietämme noin kolmanneksen elämästämme eli 60 -vuotias on nukkunut suunnilleen 20 vuotta koko sen hetkisestä elinajastaan. Kehomme ei kuitenkaan tarvitse kuin osan tavallisesta kahdeksan tunnin unesta valmistaakseen tarvittava määrän energiaa seuraavaa päivää varten. Gurdjieffin mukaan syy siihen, että ihmiset viettävät unitilassa niin kauan, on se että suuri osa ajata kuluu syvän unen ja valvetilan välisissä siirtymävaiheissa. Nämä välitilat eivät ole oikein sitä eivätkä tätä ja kaiken kaikkiaan ne ovat Gurdjieffin mielestä aivan tarpeettomia. Hän sanoo: "Syvä uni on tila, missä meillä ei ole unia eikä aistimuksia. Jos ihminen uneksii, merkitsee se, että hänen keskustensa yhteydet eivät ole katkenneet, sillä muisti, tarkkailu ja aistimus eivät ole muuta kuin, että yksi keskus tarkkailee toista. Ihmisen uni merkitsee yhteyksien katkeamista keskusten välillä. Keskukset itse eivät koskaan nuku. Koska assosiaatiot ovat niiden elämä ja liikunta , niiden toiminta ei koskaan lakkaa eikä pysähdy. Assosiaatioiden loppuminen merkitsee kuolemaa." Kun tavanomaisessa päivätilassa olevalta ihmiseltä kysyy, onko hän tietoinen itsestään, tämä vakuuttaa olevansa tietoinen itsestään mutta hetken kuluttua voidaan havaita hänen huomiokykynsä heikentynee ja hän on palannut katkonaiseen ja hämärtyneeseen huomiokyvyn tilaan. Tavanomaisen päivätietoisuuden tilaa on vaikea huomata itsessään. Toisten ihmisten kohdalla itsetajunnan puuttumisen havaitsee helpommin. Herpaantunut itsetajunta voidaan havaita, kun tarkkaillaan lähellä olevien käyttäytymistä silloin, kun he uskovat ettei kukaan huomaa heitä esimerkiksi kadulla, kaupoissa ja niin edelleen. Poissaolevat katseet ja hajamieliset lausahdukset osoittavat asianomaisen henkilön tietoisuuden tilasta varsin selvästi. Unitilan ja valvetilan lisäksi on korkeampia tietoisuuden tiloja, mitkä tulevat meille yllättävinä välähdyksinä ja joista emme jälkeenpäin muista juuri muuta kuin, että jotain valtavan erikoista oli hetki sitten. Gurdjieff vertaa meitä talonomistajaan, jolla on hallussaan kaunis nelikerroksinen rakennus, jonka jokainen kerros on upeampi kuin alla oleva. Me olemme unohtaneet., kuinka kiivetä portaita ylös. Elämme tyytyväisinä kellarissa ja keittiössä ja kiihkeästi väittelemme siitä, mahtaako ylempiä kerroksia olla olemassakaan.

Itsetajunnan hetket saapuvat spontaanisti, kestävät lyhyen ajan ja joskus jättävät jälkeensä erityisen voimakkaan muistikuvan tapahtuneesta. Tällaisia tietoisuuden tiloja saatamme kokea suuren vaaran, voimakkaan tunteen tai jonkin stressitilanteen yhteydessä. Näinä hetkinä on havaintokyky kirkas, suhteellisen puolueeton ja jakautunut itsen ja ympäristön kesken siten, että toiminta kehkeytyy vaivattomasti ja spontaanisti. Itsetajunnan tila on tavanomaisen päivätietoisuutemme yläpuolella. Tämän tason yläpuolelle on neljäs ihmiselle mahdollinen tietoisuuden tila, jota Gurdjieff kutsuu objektiiviseksi tajunnaksi. Objektiivinen tajunnantila tulee välähdyksinä spontaanisti. Yleensä nämä kokemukset unohtuvat täysin, sillä rakenteemme ei ole valmis kokemaan sitä valaistunutta tilaa, jossa asiat nähdään sellaisin kuin ne todellisuudessa ovat. Näissä kokemuksissa ihminen tietää ja ymmärtää kosmiset lait ja olemassaolon tarkoituksen ja tämän tietämisen yhteyteen liittyy ekstaattinen ja autuaallisen iloinen, kaiken olemassa olevan hyväksyminen. Suurten uskontojen aikakirjoissa on useita mainintoja kuvatun kaltaisista kokemuksista, joita uskontojen perustajat ja pyhimykset ovat kokeneet.

Ihmisen kehitysvaiheet

Niiden kolmen ihmistyypin lisäksi, jotka nimettiin sen mukaan mikä keskus tai toiminto oli määräävä, on Gurdjieffin mukaan olemassa korkeampia kehitysasteita. Jokainen ihminen syntyy joko ihmisenä numero yksi, kaksi tai kolme, mutta ihminen numero neljä, viisi, kuusi ja seitsemän ovat aina pitkäaikaisen työskentelyn tuloksia eivätkä koskaan automaattisen kehityksen seurausta. Ihminen numero neljä omaa pysyvän voimakeskuksen, mikä on yhtä kuin hänen päättäväisyytensä kehittyä, päämäärä, minkä ympärille hänen koko muu elämänsä nyt rakentuu. Tämä on todellisen kehityksen alku. Ihmisen keskukset ovat tässä vaiheessa alkaneet toimia tasapainoisesti ja harmonisesti. Ihminen alkaa myös saada todellista tietoa omasta olemuksestaan sekä ymmärtää, mihin hän on matkalla.

Ihminen numero viisi on jo saavuttanut sisäisen ykseyden, hänelle on kiteytynyt pysyvä minä. Hän ei voi menettää saavuttamaansa olennan tilaa ellei käy niin onnettomasti, että hänen kehityksensä on hypännyt yli vaiheen neljä. Tällöin ihmisen on käytävä läpi tuskallinen hajoamisen vaihe voidakseen koota itsensä uudelleen. Jos kiteytyminen on tapahtunut oikein, ihminen tällä kehityksen tasolla on suunnattomasti tavallisen ihmisen yläpuolelle kyvyssään tietää asioita tarkoin ja syvällisesti sekä kyvyssään toimia todellisen ymmärryksen valossa.

Ihmisestä numero kuusi voi sanoa, että hänellä on kaikki ihmisen numero seitsemän ominaisuudet, paitsi että jotkut niistä eivät vielä ole täysin pysyviä. Ihminen numero seitsemän omaa kaikki ne ominaisuudet, mitkä ihmisolennolla voi olla: hänellä on tahto, kyky valita, kyky tehdä, täysi tietoisuus, pysyvä ja muuttumaton minä, yksilöllisyys ja kuolemattomuus.

Valvetilan psykologiset vääristymät

Aikaisemmin todettiin, että Gurdjieff vertaa ihmistä rakennukseen, minkä neljästä kerroksesta jokainen on alempaa loistavampi. Ihminen tyytyy kuitenkin asumaan kellarissa ja keittiössä, haaveillen ylemmistä kerroksista tai epäillen niiden olemassaoloa ylipäätään. Mikä sitten voisi olla tekijä, mikä pitää ihmisen poissa ylemmistä kerroksista? Gurdjieffin mukaan näitä tekijöitä on useita ja ne ovat perintönä siirtyneet meille aikaisemmilta sukupolvilta. Eräs kaikkein suurimmista esteistä on ihmisen jatkuva samastumisen tila. Ihmisellä ei ole erillistä itsetietoisuutta, hän on yhtä tekemisensä, tunteensa ja ajatuksensa kanssa. Hän on samastunut siihen, mitä hän tekee tuntee ja ajattelee. Hän on ajatuksensa, tunteensa ja tekonsa. Tätä tilaa voidaan kutsua myös valveunen tilaksi. Samastuminen on itsetajunnan vastakohta. Samastumisen tilassa ihminen ei muista itseään. Kaikki huomio on keskittynyt ulospäin eikä sisäisille tiloille jää lainkaan huomiota. Elämämme kuluu lähes kokonaan erilaisissa samastumisen tiloissa.

Kun samastumme toisten ihmisten kuviteltujen odotusten kanssa tai sen mielikuvan kanssa, mitä luulemme toisten ihmisten ajattelevan ja toivovan sanotaan tätä Gurdjieffin ajattelussa huomioonottamiseksi. On kahdenlaista huomioonottamista, sisäistä ja ulkoista. Sisäinen huomioonottaminen perustuu puutteellisuuden ja alemmuuden tunteeseen, mikä valtaa meidät kun emme saa mielestämme osaksemme riittävästi huomiota tai arvostusta. Olemme herkkiä kaiken sellaisen suhteen, mikä jollain tavoin liittyy itseemme. Pidämme kirjaa siitä, mitä olemme antaneet ja mitä saaneet, loukkaannumme kun emme saa vastavuoroisesti takaisin riittävästi ja niin edelleen. Sisäinen huomioonottaminen on aina samastumista. Ulkoinen huomioonottaminen on itse asiassa ihmissuhteitten harjoittelua. Kyseessä ei ole niin sanottujen hyvien tapojen opettelua eli sivistyneisyyden omaksumista, vaan tilanteiden mukaista tahdikkuuden ja oikean toiminnan arvioinnin harjoittelua. Todellinen huomioonottaminen on riippuvainen tietystä määrästä huomiokykyä ja ponnistusta. Ulkoinen huomioonottaminen edellyttää jonkinasteista itsensä muistamista, sillä ihmissuhteissa on ajateltava ensin ja toimittava vasta sitten. Periaatteena voi pitää, ettei minkään pidä antaa tapahtua mekaanisesti ilman ajatusta. Ihmiset yleensä ottavat aivan liikaa sisäisesti huomioon ja liian vähän ulkoisesti. Ulkoisen huomioonottamisen harjoittelu on erittäin tärkeää itsensä muistamisen voimistamiseksi. Ulkoinen huomioonotto avustaa meitä saamaan aikaan haluamamme vaikutuksen toisiin ihmisiin.

Valehtelu on eräs valveunemme olennainen ominaisuus ja tuntomerkki. Ouspensky oli itse niin järkyttynyt havaitessaan tämän, ett ehdotti psykologian uudeksi nimeksi "valehtelun tutkimus". Valehtelu Gurdjieffin tarkoittamassa mielessä on itsevarmaa puhumista sellaisesta, mistä ihminen ei tiedä. Gurdjieff erottaa toisistaan tiedon ja ymmärtämisen. Ero on tärkeä, kun tarkastellaan inhimillistä valehtelua. Tiedot eli tosiasioiden hankkiminen on hyödyllistä ihmisen kehityksen kannalta vain siinä määrin, kuin hän kykenee sulattamaan sen olemukseensa eli ymmärtää tiedon. Kun ihminen tietää jotain mutta ei ymmärrä tietämäänsä hän valehtelee puhuessaan kyseisestä asiasta. Ajatuskeskuksen mekaaninen osa eli formatorinen keskus saa aikaan sen, mitä yleisesti voidaan kutsua joutavanpäiväiseksi lörpöttelyksi, fraasipuheiksi tai älylliseksi pintaliidoksi. Formatorinen keskus ei kykene tajuamaan muunlaista totuutta kuin kaksijakoista. Se näkee kaiken vastakohtien kautta: hyvä ja paha, totuus ja vääryys, valkoinen ja musta, syy ja seuraus. On selvää, ettei mekaaninen ajattelu ole lainkaan ajattelua vaan refleksejä...

Korkeampien tietoisuuden tilojen saavuttaminen on vaikeaa muun muassa siksi, että nykyisessä valveunen tilassamme hukkaamme valtavasti energiaa tarpeettomaan ulkoiseen ja sisäiseen puhumiseen sekä elehtimiseen. Jokainen puhuu tarpeettomasti itsekseen ja muille ilman syvempää syytä. Tarpeeton puhuminen liittyy usein kehon liikkeisiin ja jännitystiloihin. Nämä kuluttavat loppuun päivittäisen energiavarantomme eikä siksi jää mitään voimaa itsensä muistamisen harjoitteluun. Kun Gurdjieff puhuu siitä, että mielikuvitus on eräs suuri este ihmisen kehitykselle, tarkoittaa hän sellaisten ominaisuuksien kuvittelua, joita ihmisellä ei ole. Ihminen kuvittelee, luulee omistavansa yhden pysyvän minän, hän luulee olevansa vapaa yksilö, jolla on valinnan mahdollisuus ja kyky sekä että hän pystyy saattamaan loppuun aloittamansa suunnitelman. Tämän kaltainen mielikuvittelu vie ihmiseltä kehittymisen halun, sillä eihän sellaiseen ole ihmisellä mitään syytä, kun kerran jo on täydellinen mielikuvissaan.

Arvioitaessa ihmisen tunne-elämää, päädytään väistämättä siihen, että suuri ellei suurin osa tunteistamme on negatiivisia laadultaan. Kohteliaan käytöksen alle on kätketty monet kaunat, raivonpuuskat, kateudentunteet ja vihat. Ihmiskunta on kehittänyt täysin esteettä ja estoitta suuren määrän hyödyttömiä negatiivisia tunteita kuten viha, kateus, turhamaisuus, ylpeys, halveksunta, pelko ja mielialoja kuten itsesääli, masennus, epätoivo, tympääntyneisyys, ärtyisyys, kyynisyys, pessimismi, epäluulo, väittelynhalu ja niin edelleen. Valveunessa elävän ihmisen parhaimmatkin tunnekokemukset muuttuvat hetkessä happamiksi, kun joku sattuu astumaan ylpeyden tai turhamaisuuden liikavarpaillemme. Joskus välähdyksenomaisesti havaitsemme alkeellisuutemme ja haluamme muuttua, tehdä parannuksen. Itsensä muistamisen tilan saavuttaminen mahdollisimman usein on Gurdjieffin mukaan ensimmäinen askel ja ainoa menetelmä väärien toimintojen tiedostamisessa. Vasta useiden havaintojen jälkeen ihminen voi alkaa nähdä, mitä hänen pitää itsessään muuttaa ja miten tuo toivottu muutos saadaan aikaan.

Päivittäisessä valvetilassamme kokemuksemme kokemuksemme vääristyvät systemaattisesti. Ihminen kokee elämänsä sellaisena, että hän on yleensä tyytyväinen olosuhteisiinsa, saa riittävän määrän mielihyvää ja tyydytystä ja havaitsee elämän kohdallaan varsin siedettäväksi. Hän ei kaipaa itsensä kehittämistä. Tämä tyytyväisyyden tunne estää meitä pyrkimästä tietoisuuden korkeammille alueille ja siten takaa sen, että ihmiskunta täyttää kosmisen tehtävänsä muuntaa energiaa luomisen säteen tarkoituksiin. Gurdjieffin mukaan tämä itsetyytyväisyyden uneen nukkuminen on syntynyt siitä, että ihmiseen istutettiin kosmisen harmonian säilyttämiseksi eräässä aurinkokunnan kehitysvaiheessa erityinen elin, mikä sai ihmisen todellisuustajun kääntymään ylösalaisin. Tämän seurauksena kaikki toistuvat ulkopuoliset vaikutukset herättivät ihmisissä vain nautintoa ja mielihyvää. Tämä elin oli nimeltään Kundabuffer. Kerrotaan, että Kundabuffer on poistettu ihmisestä, mutta että seurausilmiöt tuntuvat vielä voimakkaina. Ne aiheuttavat ikään kuin huumaustilan, joka saa ihmisen unohtamaan kuolevaisuutensa karmean todellisuuden, täydellisen avuttomuutensa kuoleman edessä ja auttaa häntä järkeilemään ja valehtelemaan itselleen todellisesta tilanteestaan.

Perusolemus ja persoonallisuus

Jokainen ihminen saa Gurdjieffin mukaan syntymässään perusolemuksen eli essenssin. Perusolemus ei ole tyhjä taulu, vaikka siinä onkin tyhjiä alueita elämänkokemusten vaikutuksia varten. Kyseessä on todellinen yksilöllinen luonne, jolla on omat taipumuksensa ja suuntimansa ja joka joi kasvaa itsetajuiseen, vastuulliseen aikuisuuteen. Pieni lapsi elää ja toimii totuudenmukaisesti ilmentäen perusluonnettaan. Kun lapselle aletaan opettaa "oikeita" käyttäytymistapoja, alkaa hänelle muodostua persoonallisuus. Lapsi oppii sovittamaan käyttäytymisensä hyväksyttyihin muotoihin Oppiminen tapahtuu luontaisen matkimisen ja harjoittelun menetelmällä. Kaiken tämän vuosia kestävän opettelun tuloksena jokainen meistä on saanut kokoelman tapoja, rooleja eri tilanteista varten, erilaisia makumieltymyksiä, käsityksiä oikeista ja vääristä asioista, ennakkoluuloja, haluja, tarpeita ja niin edelleen. Kaikki nämä erikseen ja yhdessä ilmentävät perheen ja ympäristön sekä laajemmin kulttuurin luonnetta ja vaikutuksia. On huomautettava, että kasvatustapahtuman lopputulos ei välttämättä ole samansuuntainen ihmisen sisäisten taipumusten ja pyrkimysten kanssa. Persoonallisuuden muodostumista ei tietenkään voida estää eikä se ole tarpeellistakaan. Itse asiassa persoonallisuus on ehdottoman välttämätön ihmisen kasvun kannalta. Kun persoonallisuus ottaa oikean paikkansa suhteessa perusolemukseen, sen tehtävä on auttaa ihmistä toimimaan yhteisössään siten, että persoonallisuus toteuttaa perusluonteen toivomukset ja halut. Kuitenkin asia on meidän kohdallamme päinvastoin. Persoonallisuus on ottanut perusolemuksen paikan ja niin työelämässä kuin vapaa-aikanamme elämme persoonallisuuden arvojen ja uskomusten, sen ammatin ja elämäntyylin mukaisesti.

Perusolemus on se, mikä on ihmisen omaa. Persoonallisuus ei ole meidän omaamme, sillä se voidaan muuttaa toiseksi uudelleen ehdollistamalla, huumeilla, erityisillä harjoituksilla tai vaikkapa hypnoosilla. Gurdjieff esitti tällaisen persoonallisuuden riisumisen kahdella oppilaallaan vertailun vuoksi opetustarkoituksessa, ollessaan kerran oppilaittensa kanssa vierailemassa Suomessa v. 1915-16. Perusolemuksen kehittyminen kypsään, vastuulliseen aikuisuuteen, jolloin se on kaikki se mikä ihmisessä totta ja todellista, on riippuvainen itsen suhteen tehdystä työstä. Tämä taas edellyttää suhteellisen tervettä perusolemusta ja sellaista persoonallisuutta, mikä ei ole musertavan ylivoimainen essenssiin nähden. Perusluonne ja persoonallisuus ovat kumpikin välttämättömiä pyrittäessä saavuttamaan korkeampia tietoisuuden tiloja.

Magneettinen keskus

Niitä voimia, mitkä ihmistä johtavat itsensä kehittämisen tiellä Gurdjieff kutsuu yhteisellä nimellä magneettinen keskus. Jokainen ihminen kasvaa ja elää sellaisten vaikutusten alaisena, mitkä tulevat elämän itsensä piiristä, sen hetkisestä kulttuurista. Kulttuurin mekaanisten vaikutusten lisäksi on olemassa tekijöitä, mitkä tulevat tietoista alkuperää olevista lähteistä eli tavallisen elämän ulkopuolelta. Nämä vaikutukset, mitkä tulevat ylhäältä päin tai ihmiskunnan henkisestä sisärenkaasta, alkavat kerääntyä ihmiseen. Lopulta, kun niitä on riittävästi, ne alkavat vaikuttaa siten, että ihminen alkaa tuntea tarvetta itsenä kehittämiseen tai hänessä ainakin syntyy jonkinlainen epämääräinen tyytymättömyyden tunne. Ihminen alkaa etsiä jokapäiväisen elämän piiristä uutta suuntaa, tietynlaista kirjallisuutta ja sellaisten ihmisten seuraa, joita kiinnostaa samankaltaiset asia.

Magneettisen keskuksen vaikutuksesta ihmisen suuntautumiseen Gurdjieff kertoo: "Jos magneettinen keskus saa riittävästi ravintoa ja jos ihmisen persoonallisuuden muut tekijät eivät kovin voimakkaasti vastusta, alkaa magneettinen keskus suunnata ihmisen elämää saaden hänet kääntymään ympäri ja lähtemään tiettyyn suuntaan. Kun magneettinen keskus saa riittävästi voimaa, alkaa ihminen ymmärtää tien idean ja hän alkaa etsiä itselleen sopivaa tietä. Tämä etsiminen saattaa viedä vuosikausia eikä ehkä johda mihinkään... Kaikki riippuu olosuhteista, tilanteista, magneettisen keskuksen voimasta ja sisäisistä taipumuksista, mitkä saattavat viedä ihmisen harhaan juuri kun hän on löytämäisillään tiensä." Jos ihmisellä on onnea matkassaan, hän voi tavata jonkun, jolla on todellista tietoa kehittymisestä. Silloin hän tulee sellaisten vaikutusten piiriin, mitkä voivat välittyä vain henkilökohtaisesti opettajalta oppilaalle.

Neljä tietä

Kun ihminen pyrkii lähestymään korkeampia mahdollisuuksiaan ja saamaan yhteyttä siihen, minkä käsittää olevan totta, kaunista ja hyvää, on jo vuosituhansien ajan ollut hänellä valittavana kolme perinteistä uskonnollista tietä. Nämä tieto vastaavat edellä esitettyä jakoa kolmeen ihmistyyppiin. Tiet ovat siis:Fakiirin tie, Munkin tie ja Joogin tie.

Fakiiri pyrkii rakennuksen alimman kerroksen eli fyysisen kehon hallintaan sietämällä ja kestämällä kiduttavia kehon asentoja ja fyysisesti uuvuttavia harjoituksia. Fakiiri saattaa ottaa jonkin merkillisen asennon ja pysyä siinä vuosikausia ja jopa vuosikymmeniä tahdon vahvistamiseksi. Fakiirin tie ei vaadi juuri mitään tietoja ja oppilaaksi voi ryhtyä asettumalla elämään Fakiirin läheisyyteen ja ryhtymällä matkimaan häntä. Vaikka Fakiiri saavuttaakin murtumattoman tahdon, on hänen kuitenkin vielä kehitettävä tunne- ja ajatuskeskustaan.

Munkin tien kulkijan luontainen taipumus on uskonnollinen uhrautuminen, antautuminen jumalalleen. Rakkaus Jumalaan alistaa kaikki muut halut ja toiveet sekä muuntaa tunne-elämän uuteen ulottuvuuteen. Vaikka ihminen saattaa onnistua Munkin tien kulkemisessa, voi hän silti jäädä "tyhmäksi pyhimykseksi" ellei hän kehitä kehon ja älyn toimintoja oikein ja vastaavasti.

Joogin tie on kulkemista tiedon polulla. Vaikka Joogi saavuttaisi täydellisen tiedollisen ymmärryksen, se jää kuivaksi ja tehottomaksi ellei tunne ja fyysinen keh kehity samalle asteelle. Fakiirin, Munkin ja Joogin on siis ryhdyttävä uusiin ponnistuksiin ja uusiin tutkimuksiin saavuttaakseen harmonisen kokonaisolennan.

On myös muistettava, että kunkin näistä kolmesta on luovuttava maailmasta, eristyttävä perhe-elämästä ja antauduttava kaikilla voimillaan henkilökohtaisen kehittymisen tielle. Näiden teiden alussa on käännettävä selkä maailmalle ja kuoltava menneisyydelleen. On olemassa Neljäs tie niille ihmisille, jotka haluavat pysyä maailmassa, eläen normaalia elämää inhimilliset velvollisuutensa täyttäen. Päinvastoin kuin perinteisillä uskonnollisilla teillä, neljännellä tiellä ole mitään perinteisiä pysyviä instituutioita tai järjestöjä. Neljännen tien koulut ilmestyvät ja häviävät milloin missäkin, ajan ja paikan sekä ihmisten mukaan. Työtä näissä kouluissa tehdään samanaikaisesti kaikkien kolmen kerroksen eli keskuksen kanssa ja mikäli lopulta päästään tulokseen, saavutetaan se älyn, tunteen ja kehon suhteen samanaikaisesti. Neljäs tie käyttää hyväksi ihmisen luonnollista elämäntilannetta eikä vaadi ryhtymistä ulkonaisiin muutoksiin. Näin ollen neljäs tie on sovelias kaikille ihmistyypeille. Gurdjieffin toiminta on selvästi juuri neljännen tien koulutusperinteeseen kuuluvaa. Jokainen luetelluista neljästä tiestä saattaa johtaa eteenpäin pyrkivän ihmisen tavallisen elämän harhaisesta monimutkaisuudesta ja kärsimyksestä yhteyteen ihmiskunnan valaistuneen sisäpiirin kanssa. Tämä yhteys lopettaa epäilyn ja ristiriidan. Ihminen saa tilalle sisäisen varmuuden.

Gurdjieffin sanoma

Gurdjieff tuli länteen 70 vuotta sitten sanoen: "Ihminen on kone. Hän on unessa. Hän ei voi tehdä mitään. Hän ei voi kontrolloida mitään. Kaikki hallitsee häntä." Tätä sanomaa oli tuolloin kuten yhä tänäänkin vaikea hyväksyä kirjaimellisesti. Käyttäytymistieteiden tutkijat ovat kuitenkin joutuneet tekemään useita myönnytyksiä Gurdjieffin väittämien suuntaa. Pohjimmiltaan Gurdjieff ei kuitenkaan ollut ihmisen suhteen pessimisti vaan väitti, että ihmisellä, kuten muillakin äärettömän suuren maailmankaikkeuden kolmiaivoisilla olennoilla, on rajattoman kehittymisen mahdollisuus. Hänestä voi tulla vapaa, tietoinen yksilö, joka kykenee ymmärtämään Luomakunnan toimintoja ja olemaan avuksi laajenevan universumin Luomistapahtumassa. Hän sanoi edelleen, että nykyinen ihmiskunta kulkee väärää vietä. Ihminen kantaa eräiden korkeampien voimien virheiden seurauksia itsessään ja tämän seurauksena ihmisestä on tullut itsekeskeinen ja haluton kohtaamaan todellisuutta. Huolimatta siitä, että hän on kurjassa tilassa on hänen - tahtoipa tai ei - silti täytettävä osansa Kaiken Olemassaolon Vastavuoroisessa Ylläpidossa. Hän voi tehdä tämän joko omalla tietoisella työllään ja tarkoituksellisella kärsimyksellä tai hän voi täyttää osansa passiivisesti kuten kasvi- ja eläinkunta tekevät. Ensimmäisessä tapauksessa ihmisestä Gurdjieffin mukaan tulee kuolematon sielu ja aktiivinen osallistuja Kosmisen Tarkoituksen toteuttamisessa.

19.02.1980
(c) Timo Kyllönen

Lähteet:
P.D. Ouspensky: In Search of the Miraculous, 1964
G.I. Gurdjieff: All and Everything, 1967


www.neljastiesuomessa.net
18.12.2017