Artikkelit
 

 

G.I. Gurdjieff & Neljäs Tie

G.I. Gurdjieff - kuka hän oli?

Georg Ivanovitch Gurdjieffia pidetään poikkeuksellisena ihmisenä, mestarina. Hänen opetuksensa käsittelee perimmäisiä kysymyksiämme: kuka minä olen, miksi olen täällä ja mikä on elämän tarkoitus.

Gurdjieff etsi vastauksia näihin kysymyksiin ja tuli vakuuttuneeksi, että todelliset vastaukset löytyvät muinaisista traditioista. Monen vuoden tutkimisen myötä hän löysi vastauksia jotka hän muokkasi länsimaalaisille ymmärrettävään muotoon.

Gurdjieff väitti, että emme enää toimi harmoonisesti, koska elämme poikkeuksellisissa olosuhteissa. Hän opetti, että tullakseen tasapainoiseksi ihmisen täytyy kehittää itsessään uusia kykyjä - tai herättää eloon piileviä mahdollisuuksia - tekemällä "työtä itsensä suhteen".

Hän esitti opetuksensa ja ideansa kolmessa eri muodossa: kirjoituksina, musiikkina ja liikesarjoina (movements), joita meissä vastaavat äly, tunne ja fyysinen kehomme.

Historiaa ja taustoja

Gurdjieff syntyi noin vuonna 1866. Hänen isänsä oli kreikkalainen ja äitinsä armenialainen. Syntymäkaupunki Alexandropol (nykyisin Gumri) sijaitsee Armeniassa alueella, jossa itäinen ja läntinen kulttuuri sekoittui tai usein törmäsi yhteen.

Gurdjieffin lapsuuden ja nuoruuden ympäristö oli lähes raamatullista ja patriarkaalista. Samalla siihen liittyi tekijöitä, joita ei yleensä yhdistetä tällaiseen kulttuuriperintöön.

Hänen isänsä oli tunnettu tarinankertoja ja runonlaulaja, ja siten ehkä hyvinkin varhaisen suullisen perimätiedon välittäjä. Samalla Gurdjieff tutki senaikaisen modernin, kokeellisen tieteen saavutuksia intohimoisesti ja uutterasti.

Gurdjieff oli jatkuvasti monenlaisten, usein vastakkaisten vaikutusten alaisena. Hän vakuuttui siitä, että ihmisolentojen erilaisuuden ratkaisevin tekijä on heidän olentansa taso. Siitä tuli hänen opetuksensa olennaisin elementti, eikä se ole palautettavissa mihinkään totunnaisiin sosiaalipsykologisiin tai kulttuurisiin näkökulmiin.

Neljäs tie ja Työ

Gurdjieffin opetusta kutsutaan niin neljänneksi tieksi ja "Työksi itsensä suhteen" kuin myös esoteeriseksi kristillisyydeksi.

Ihmisen sisäistä kehitystä voidaan lähestyä kolmea eri tietä. Fakiiri koettaa itseään kiduttamalla kehittää fyysistä tahtoa. Munkin pyrkimyksenä on saavuttaa uskonnollisella hartaudella ja hurskaudella emootioidensa hallinnan. Joogi taas keskittyy etupäässä mielen alueelle.

Neljättä tietä kutsutaan viisaan ihmisen tieksi. Se ei vaadi eristäytymistä maailmasta vaan päinvastoin. Arkielämän hallinta on lähtökohtana tielle, jolla ihminen koettaa saada kolme olemuspuoltaan toimimaan tasapainoisesti keskenään.

Nykyisin monilla ihmisillä on voimakas tarve ymmärtää itseään ja nähdä oma asemansa muuttuvassa maailmassa. Ihmisluonto ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Idea on idän uskonnoissa ilmaistu niin, että ihminen elää useammassa kuin yhdessä maailmassa. Se on myös eräs Gurdjieffin opetusten johtoajatuksista.

Käytännössä Gurdjieffin ideoita tutkitaan ja opiskellaan erityisissä ryhmissä, joita ohjaavat kokeneet opettajat.

20.09.2002
(c) Karatas-Seura


www.neljastiesuomessa.net
20.10.2017