Artikkelit
 

 

P.D. Ouspenskyn haastattelu

Ouspensky: Mielenkiintoni on kohdistunut ainoastaan niihin tieteellisiin tutkimuksiin, jotka ympäröivät meitä. Mystiikka, okkultismi ja yliluonnolliset liikkeet kiinnostavat minua toisarvoisesti. Mutta olen ymmärtänyt, että täytyy olla olemassa syvempi tieto maailmastamme kuin se, jonka saamme yliopistoistamme. Olen tutkinut tieteitä toisensa jälkeen - biologiaa, matematiikkaa ja psykologiaa - ja olen kerännyt tieteellistä tietoa niin paljon kuin se on ollut minulle mahdollista. Olen opiskellut useissa yliopistoissa sekä Venäjällä että ulkomailla. Mutta kun perehdyin kaikkiin tieteisiin, ymmärsin, että aina lopuksi törmäsin muuriin, joka esti menemästä pitemmälle. Olin omaksunut suuren osan tätä tietoa, mutta pidin sitä ainoastaan osittain arvokkaana. Todellisuudessa minulla oli voimakas vastenmielisyys virallisia akateemisia tieteitä kohtaan, joten päätin, etten ryhdy hankkimaan minkään tieteellisen alan tutkintoa, vielä vähemmän olisin halunnut saada tohtorin arvon.

- Mutta kirjanne osoittavat, että suurin osa tutkimuksistanne perustuu tieteelliselle pohjalle. Ja lisäksi monet ystävistäni, jotka itse ovat tiedemiehiä, ovat vakuuttaneet minulle, että teidän matemaattiset ja fysikaaliset keksintönne ovat merkitykseltään tavallisuudestaan poikkeavia.

O: Mutta se ei ole yliopistotietouden tulosta. Se on vain antanut osan tarpeellista aineistoa, mutta ei ole vienyt minua lähemmäksi totuutta. Mainittu tietous jää edelleen oman erikoisen piirinsä sisälle. Todellisen tiedon ei pitäisi koskaan olla rajoitettu omien tutkijoidensa piiriin, vaan sen pitäisi aina luoda yhteyksiä toisiin tiedonhaaroihin. Vaikka suhtauduin epäilevästi akateemista tietoa kohtaan, ajattelin kuitenkin samanaikaisesti, että tuskin voi olla olemassa muuta maailmaa ja että kaikki täytyy olla siten suunniteltu yhdessä tai toisessa paikassa yhtenä tai toisena ajankohtana.

- Voitteko sanoa tarkasti, mikä antoi teille aatteen etsiä totuutta juuri niiltä ajattelun alueilta, joita tiede ei ota täysin vakavasti?

O: Tavallaan se oli teosofia. Vuonna 1907 törmäsin teosofiaan, oikeastaan aikaisempiin teosofisiin kirjoihin, jotka olivat Venäjällä kiellettyjä [1]. Ajattelen tässä teosofisia kirjoja, jotka kirjoitettiin ennen tämän vuosisadan alkua.

- Oletteko tavannut teosofisia johtajia?

O: Kyllä, matkustin Adyariin Intiaan, Teosofisen Seuran päämajaan ja vietin siellä kuusi viikkoa ollen yhteydessä Annie Besantiin ja muihin johtajiin. Useimmat sen ajan jälkeiset teosofiset kirjat ovat sekasotkuisempia verrattuna aikaisempiin H.P. Blavatskyn, eversti Olcottin, Annie Besantin ja C.W. Leadbeaterin kirjoituksiin. Myöhemmin minulle selvisi, että useimmat esoteeriset (salaiset) tiedot vuosisadasta toiseen ilmoitetaan suullisesti. Matkustin Intiaan ja tutkin salatieteellistä kirjallisuutta. Tein kaikenlaisia psykologisia kokeita. Kirjoitin joukon kirjoja ja pidin esitelmiä. Vuonna 1913 matkustin Egyptiin, Ceylonille ja Intiaan ja palasin vasta ensimmäisen maailmansodan alkamisen jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että löytääkseni etsimäni minun täytyy oleskella paljon kauemmin idässä. Lopulta vuonna 1915 keksin, oikeastaan aivan nenäni edestä sen menetelmän, joka sisälsi enemmän tietoa kuin aikaisemmin olin löytänyt. Kaiken, mitä olin tavoitellut idässä, salatieteellisessä kirjallisuudessa ja salaisessa opissa, löysin menetelmässä, johon tutustuin Moskovassa. Se oli pieni piiri, joka oli kerääntynyt Gurdjieffin ympärille.

- Tarkoitatteko sitä mystistä Gurdjieffia Fontainebleausta, jonka nimen olen niin usein tavannut, mutta en ole koskaan seurannut hänen jälkiään tai edes todennut hänen olemassaoloaan.

O: Luulen, että ei ole olemassa muuta kuin yksi Gurdjieff. Monta tärkeää totuutta, jotka ovat tuntemattomia muissa ajatuskouluissa, selvisi hänen opettamassaan menetelmässä. Se ei luonnollisesti ollut hänen oma keksintönsä, vaan esoteerinen menetelmä, jonka toiset olivat ilmoittaneet hänelle. Gurdjieff luennoi Moskovassa. Asuin siihen aikaan Pietarissa (nykyinen Leningrad), mutta päätin matkustaa hänen luokseen. Kun silloin alkoi Venäjän vallankumous, ei minulla ollut mitään vääriä kuvitelmia sen suhteen, vaan matkustin Venäjältä puolueettomalle maaperälle. Päätin jatkaa työtäni Englannissa heti, kun sota loppuisi.

- Oletteko ollut aikaisemmin Englannissa?

O: En, mutta Intiasta matkustin Englantiin valmistellakseni kirjojen painattamista. Gurdjieff matkusti Kaukasiaan ja jonkun ajan kuluttua tuli muutamia hänen oppilaitaan hänen luokseen, minä heidän joukossaan. Jäimme sinne kahdeksi vuodeksi. Mutta vuonna 1918 hänen kanssaan tuli vaikeuksia. Näytti siltä kuin hänessä olisi ollut käynnissä jonkinlainen muuntumisprosessi, mutta mistä se johtui? En voinut seurata häntä pitemmälle. Näytti siltä, kuin hän olisi luopunut alkuperäisistä aatteistaan. Koetin erottaa menetelmän hänen persoonallisuudestaan ja jatkaa yhteistyötä hänen kanssaan. Se epäonnistui ja lopulta minun oli pakko jättää hänet. Hän matkusti Tiflisiin ja minä jäin Kaukasiaan. Valkokaartilaiset vapauttivat minut bolševikkien vankeudesta vuonna 1919 ja pian sen jälkeen matkustin Konstantinopoliin.

- Oletteko tavannut Gurdjieffia myöhemmin?

O: Kyllä, kun pidin luentoa Konstantinopolissa. Koetin aikaansaada yhteistyötä hänen kanssaan, mutta se oli mahdotonta. Vuonna 1921 tulin Englantiin ja aloin pitää luentoja ihmisille, joita kiinnosti samat asiat kuin minua. Silloin Gurdjieff käväisi Lontoossa ja koetin auttaa häntä. Sen jälkeen olin läheisessä kosketuksessa häneen ja hänen työhönsä, kun hän matkusti Ranskaan ja kävin hänen luonaan useissa tilaisuuksissa. Mutta keväällä 1924 ymmärsin täydellisesti, että emme voi työskennellä yhdessä ja niin erkanin hänestä. En ole sen jälkeen tavannut häntä.

- Luuletteko, että vielä löytyy suljettuja piirejä, joilla on esoteerista tietoa?

O: Eräitä piirejä on idässä ja ainoastaan muutamia harvoja lännessä. Ne ovat nyt yksinäisiä vieden korkeampaa tietoa toisille. Mutta on myös tavallisuudesta poikkeavaa tietoa kristittyjen opeissa, mutta ei kreikkalais-katolisessa kirkossa. Evankeliumeista löydämme esoteerista tietoa, mutta tuskin on ketään, joka ymmärtää sitä. Onko todellakaan ketään, joka ymmärtää ”Isä meidän” todellisen merkityksen? Epäilen sitä. Ja kuitenkin ”Isä meidän” sisältää jotakin syvimmästä tiedosta.

- Uskotteko Jumalaan?

O: En usko mihin tahansa. Uskon ainoastaan, että voi saavuttaa enemmän ja korkeampaa tietoa. En katsele mitään niin kuin sitä on opetettu, en Jumalaa, en luomista, enkä uskonkappaleita. Se mitä tavallisesti kutsumme uskoksi, on ainoastaan kokoelma automaattisia tunteilla korostettuja ilmiöitä. Mutta olen varma, että paitsi sellaista mielikuvituksellista uskoa on todellista uskoa.

- Luuletteko meissä jokaisessa olevan persoonallisen Minän?

O: Haluaisin asettaa kysymyksen hieman toisin. Voin ainoastaan sanoa, että ”Minämme” käytännöllisesti katsoen pitää sitä ei-olevana sen vuoksi, ettemme tiedä siitä mitään. Ja sitä, mistä emme tiedä, ei meille ole myöskään olemassa ja tällä kysymyksellä ei ole meille mitään arvoa. Me olemme tuhannesti “Minä”, joka samanaikaisesti on kuviteltu. Todellinen Minämme voidaan löytää vain uutteralla ponnistuksella.

- Otaksun, että teille tieto on kaiken inhimillisen olemassaolon ydin.

O: Luonnollisesti mitä enemmän meillä on tietoa itsestämme, sitä enemmän voimme oppia tuntemaan ympärillämme olevia asioita. Asiat muuttuvat yhdenmukaisesti tietomme kanssa. Ne ovat täsmälleen niin paljon tai niin vähän kuin me niistä tiedämme. Ne ovat joko aineellisia, henkisiä tai jotakin muuta. Ne ovat sitä, mitä niistä tiedämme. Niiden todellisuus on vain ilmaus omasta ymmärryksestämme.

- Miten suhtaudutte ihmeisiin?

O: Ne eivät voi tulla tietoisuuteemme ulkopuolelta. Myös näkymien tuolla puolen oleva ei ole maaginen vaan mekaaninen ilmiö. Emme voi saavuttaa ihmeitä tietoisen ponnistelun tuolla puolen.

- Mitä sanotte maagisesta kielestä, idän mantroista eli loitsuista, rukouksesta lännen uskonnoissa, maagisista muodoista ja keskiajan veljeskunnista kuten esimerkiksi rosenkreutzilaisista?

O: On olemassa maaginen kieli, mutta ainoastaan sille, joka tietää, miten sitä pitää lukea. Kieli voi olla sellainen, että sillä ei ole mitään vaikutusta ihmiseen, jolla ei ole tietoa. Se, mitä tavallisesti sanotaan kielen magiaksi, on sen vetoomus tunteisiin.

- Te ette siis usko mihinkään tiedon mekaaniseen siirtoon, esimerkiksi magian avulla.

O: En. Emme saavuta mitään ilman tietoista ponnistusta. Mitään ei kasva mekaanisen jäljittelyn avulla.

- Silloin otaksun, että ette usko mentaaliseen harjoitukseen.

O: Jesuiittojen, rosenkreutsilaisten ym. sentapaisten harjoitukset ovat meille tarpeettomia. Harjoitukset vain vahvistavat nykyistä unitilaamme niin paljon, että meille tulee vain vaikeammaksi voittaa se. Voimme verrata sitä filmiin, jota yritetään kehittää ennen kuin valokuva on otettu. Kannattaako yrittää kehittää itseään ennen kuin on tarpeeksi kehittynyt. Kehittyminen voi olla hyvä sitten, kun on hankkinut määrättyjä kykyjä, ei ennen.

[1] Vasta vuonna 1907 Suomikin sai luvan perustaa Teosofisen Seuran, kun Venäjällä oli lupa myönnetty.

Tekijä tuntematon
Elonpyörä, 2 / 1982, sivut 22-25


www.neljastiesuomessa.net
20.10.2017