Artikkelit
 

 

D. Clean
Erään mystikon näkemys ihmisestä - VI osa

Psyyke on jatkuvasti massasuggestion vaikutuksen alainen. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, olkoot valkoisia, ruskeita, mustia, punaisia tai keltaisia. Esimerkiksi miten käsitetään sana "sankari". Beelzebub sanoo Hassanille, että sankari on se, joka vapaaehtoisesti ottaa tehdäkseen jonkin työn ihmiskunnan hyväksi. Tässä mielessä Gurdjieff on itse myös sankari. Hän vietti 30 vuotta vaeltaessaan Keski-Aasiassa, Turkissa ja Kaukoidässä, ja kärsi suunnattomia koettelemuksia tyydyttääkseen tiedon ja ymmärtämisen kaipuunsa, löytääkseen ja oppiakseen sen menetelmän, jonka avulla ihmiset voisivat täydellistyä.

Planeetallamme oli "sankari" vielä äskettäin se, joka helposti antautui sodan massapsykoosiin ja tuhosi monia ihmiselämiä. Aikaisempina vuosisatoina ovat sodat voineet olla tarpeellisia luonnon tarkoituksenmukaisuuden vuoksi, mutta Beelzebubin mielestä sodasta on nyt tullut kauhujen kauhu universumissa ja este Jumalan suunnitelmille. Nyt on vain ihminen ja ihmisen alttius suggestioille vastuussa "kunniakkaan sodan" komealta kalskahtavasta illuusiosta.

Maapallon viidellä päärodulla on oma historiansa. Koettakaa harjoituksen vuoksi suurin piirtein kuvitella mielessänne näitä maapallon viittä päärotua. Missä järjestyksessä ne syntyivät? Mitkä ovat näiden rotujen luonteenomaiset piirteet, kehitysaste ja rappeutumisoireet? Mitkä luonteenpiirteet ovat niille kaikille yhteisiä? Jokainen näihin viiteen rotuun kuuluva mies ja nainen on turhamainen, itserakas, ylpeä, itsekäs jne. Kuitenkin on sisimmässämme objektiivinen mittapuu, vaikkakin hyvin syvälle hautautuneena, joka pitää näitä luonteenpiirteitä surkeina.

Mitä tarkoitamme esimerkiksi egoismilla? Eräästä näkökulmasta se on luuloa, että se organismi, johon itse olen sidottu, on muitten organismia parempi ja että siksi olen oikeutettu arvostelemaan muita sen mukaan minkä hyväksyn tai olen hyväksymättä. En siis heidän tarpeittensa mukaan, vaan sen mukaan, minkä asetan etusijalle ja häpeämättä kritisoin lähimmäistäni jonkin pienen laiminlyönnin vuoksi, vaikka itse olen tehnyt karkeita erehdyksiä. Turhamaisuudesta olemme valmiit uhraamaan mitä hyvänsä mieluummin kuin, että turhamaisuutemme haavoittuisi. Puhumattakaan itsesäälistä, joka on diaboolista, kun sensijaan todellinen sääli on jumalallista alkuperää.

Nämä ovat joitakin niistä piirteistä, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä. Miksi? Beelzebubin mukaan se johtuu siitä, että olemme epänormaalin planeetan biologisia tuotteita. Normaalissa tilassamme olemme poikkeavia. Mainitut luonteenpiirteet ovat todelliselle olemuksellemme täysin vieraita.

Suuret uskonnonopettajat eivät milloinkaan ole yrittäneet muuttaa tai uudistaa jotain vallitsevaa kulttuuria, vaan aina pyrkineet muuttamaan ihmisen psyykeä, niin että syntyisi normaali ajattelu, tunne ja toiminta. Kaikki ne suuret muutokset, jotka ovat uusineet ja antaneet uutta elämää ihmisen hengelle - kaikki suuri taide, musiikki, kirjallisuus, arkkitehtuuri - on syntynyt tietoisten ihmisten toimesta, jotka ovat työskennelleet suurten opettajien sisäisten oppien mukaan pieninä ryhminä. Kaikki ulkonainen organisoitu uskonto, olkoon mitä laatua tahansa, on syntynyt suurten opettajien sanojen vääristelyistä.

On muistettava mitä Gurdjieff itse sanoo Beelzebubin tarinoista. Kirjaan sisältyy ulkoinen, sisäinen ja kaikkein sisin versio. Sitäpaitsi jokaiseen väitteeseen sisältyy seitsemän näkökohtaa. Moni asia on ymmärrettävä joko symboolisesti tai allegorisesti.

Kuten jo mainittiin on eräs suurista epäkohdista se, ettemme ole oppineet mitään menneisyydestä. Eikä siinä kylliksi ettemme mitään opi. Kehitys ja suurin osa siitä, mitä nimitetään valistukseksi yhdenmukaisesti uskottelee meille, että eilispäivän viisaus sen rinnalla, mitä tiedämme tänään, on vain kuten Gurdjieff sanoo, "vanhojen barbaarien viisastelua". Sivistyksemme ei rakennu aikaisemmalle sivistykselle ja tieteemme on itse asiassa toistamista, vieläpä, vaikka luullaan, että kaikki on keksitty ensimmäistä kertaa. Beelzebub viittaa ainakin kahteen esihistorialliseen kulttuuriin, joiden aikana sähkövoima kehitettiin ainakin meidän aikamme tasolle. Gurdjieff kertoo osallistumisestaan Gobin autiomaaretkikuntaan. Eräässä paikassa he löysivät 20 metriä maanpinnan alapuolelta kaupungin rauniot ja niiden alta vielä toisen kaupungin ja senkin alta vielä yhden.

Tänä päivänä on tieteellinen asenne vallannut uskonnon paikan. Erään taikauskon muodon on korvannut toinen. Luonnontieteilijät "leikkelevät universumin ruumista". Heitä askarruttaa kysymys "miten, millä tavalla" eikä "miksi". Kun kaikki nähdään mekaanisena, ei silloin saada vastausta ihmisen tarpeista kriisitilassa. Objektiivisen tieteen tehtävänä on tutkia elämän tarkoitusta ja päämäärää - eikä keksiä yhä useampia esineitä, vaan etsiä totuutta asioiden keskinäisistä suhteista.

Joku kysyi: "Miten määrittelette taikauskon?" johon Orage vastasi: "Taikausko on emotionaalinen asenne valheeseen."

Beelzebub edustaa ihanteellista normaali-ihmistä. Hänen tehtävänsä planeetallamme on loppunut. Kun hänellä on koko ihmiskunnan kokemus takanaan, hän pystyy tarkastelemaan kriittisen objektiivisesti, puolueettomasti ja ennakkoluulottomasti ihmistä. Hän on närkästynyt, mutta samalla hän on myötätuntoinen ja hyväntahtoinen. Pakolaiskautensa maan päällä hän on viettänyt tietoisena säästämättä vaivojaan toteuttaakseen mahdollisuuksiaan. Hän on sitä, millaisiksi me voimme kehittyä. Hän on sitä, miksi meidän pitäisi tulla ja esittää meille menetelmän, jonka avulla meistä voi tulla sitä, mitä meistä pitäisi tulla. Vääristyneen järkensä vuoksi ainoalaatuisten maapallon ihmisten kummallisuus riippuu planeettamme olosuhteista. Miksi minusta tuntuu, että useimmat ihmiset, joita tapaan ovat mielipuolia? Miksi heistä tuntuu, että minä olen mielipuoli ja säälivät minua? Ja miksi olemme kaikki oikeassa? Miksi tajuamme valoisimpina hetkinämme ihmisen ymmärtämättömyyden? Miten on selitettävissä, että on niin helppo nähdä toisten puutteet ja niin vaikea nähdä omansa? Tämä on kauan tiedetty. Lukekaapa Sakuntalasta Mahabharatasta.

Ihmisen ymmärtämättömyys on vallanpitäjille selvä ja tätä tietoansa he käyttävät hyväkseen ollessaan tekemisissä "suuren massan" eli kansan kanssa. Miksi on niin vaikea käyttäytyä järkevästi kansanjoukon edessä?

Muinaisessa Babyloniassa oli kaksi etiikan lajia, dualistinen eli idealistinen ja materialistinen eli ateistinen. Ensinmainittuun kuuluivat hyvän ja pahan periaatteet. Meillä on taipumus luokitella asiat niiden mukaan, eikä vain niiden suhteessa meihin, vaan jonakin ehdottomasti varmana. Jokaiselle lajille on ominaista luokitella asiat omien tarpeittensa mukaan. "Tämä ruoho on hyvää", sanoo hevonen. "Tämä konjakki on minulle hyväksi", sanoo ihminen. Tähän ilmaukseen ei sisälly mikään arvostelu itse esineestä, mutta jos sanon "tämä on sinänsä hyvää" ilmaisen henkilökohtaisen arvosteluni. Hyväsanan monimielinen käyttö on suurimmaksi osaksi syynä hämmennykseemme ja näitä persoonallisten arvostelujen vääriä attribuutteja, nimitämme moraaliksi. Vaikka Gurdjieff on sanonut, että "objektiivista pahaa" on maailmankaikkeudessa, ei mikään tietomme rajoissa oleva ole universaalisesti "hyvää" tai "pahaa". Me vieläpä arvelemme kykenevämme tekemään eron niiden välillä. Tämä tulos on eräästä koulutusjärjestelmästä, joka syntyi babylonialaisen sivistyksen piirissä. Subjektiivinen moraali syntyi silloin, kun objektiivinen moraali alkoi luhistua.

Toinen koulukunta, materialistinen, päätyi tulokseen, ettei ole mitään psvykeä, ei mitään sisäistä olemusta, "sielua". Nykyaikaisen käyttäytymistutkijan mielestä (olkoon tämä sosialisti tai älymystöön kuuluva) ihminen on vain elämyksiä vastaanottava eläin, joka erittää käyttäytymistä. He tutkivat ulkonaista käyttäytymistä hienoimman psykologian avulla. Gurdjieffkin on samaa mieltä siitä, että ihminen on vain kone, mutta hänen menetelmänsä alkaa siitä, mihin käyttäytymisen tutkijat päätyvät. Ihmisellä on mahdollisuus tulla eläväksi sieluksi ja saavuttaa objektiivinen äly.

Beelzebubin tarinoissa kerrotaan normaalista ihmisestä. Emme voi saada käsitystä normaalista ihmisestä tutkimalla keskivertoyksilöä. Tämä erottelu keskiarvon ja inhimillisen välillä on hyvin tärkeä. Beelzebubin tarinoissa on määritelmä normaali ihmisestä, mutta sitä täytyy harkita kauan ennen kuin sen ymmärtää. Gurdjieff sanoi usein: "Mitä nyt sanon ymmärrätte vasta vuoden, parin tai ehkä vasta kymmenen vuoden kuluttua". Kuitenkin hänen ilmauksensa tuntui täysin selkeältä.

Normaalimaailmassa pitäisi kai nuoren miehen tai naisen alkaa kehittää sitä tietoisuuden tilaa, jota kutsutaan itsetietoisuudeksi, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tietoisuus itsestä, kehosta, on psykologisesti sen omistajana olemista. Tämän tulee tapahtua aivan normaalisti eri tavoin puuhaillessa. 30-vuotiaana alkaa uusi vaihe, jolloin pitäisi tulla tietoiseksi siitä maailmasta, jossa elää, maapallosta ja muista planeetoista ja omasta suhteesta niihin. Tämä vaihe voi vaihdella yksilön mukaan, mutta sen luonne on sama. Ihmisestä ei pitäisi tulla, kuten Gurdjieff asian ilmaisee, "uusi ihminen, joka on ulkoapäin viehättävän kaunis, mutta sisältä arveluttava", vaan uusi, itsestään, elämän tarkoituksesta sekä paikastaan ja tehtävästään tietoinen ihminen. Mutta tällä planeetalla olevien epänormaalien olosuhteitten ja elämän vuoksi tapahtuvat nuorten ihmisten kehitysvaiheet enemmän tai vähemmän sikin sokin ja niitä seuraavat pettymykset ja epätoivo. Mikään ei suju niin kuin sen pitäisi.

Kysymisen alkamisen merkkinä on halu tehdä ero "Minän" ja "tuon" välillä. Kypsä ihminen pyrkii tekemään tämän erottelun, erottelemaan Minän (isolla kirjaimella) minästä (pikku kirjaimella). Kypsä ihminen ei ehkä ole täysin tietoinen tästä erosta, mutta jo tämän erottamishalun läsnäolo viittaa kypsään henkiseen tilaan tulemisesta.

Ilman "Minää" ei ole mitään tietoisuutta. Minä-tietoisuuden lyhyitä silmänräpäyksiä kokeneet henkilöt tietävät eron tämän ja päivätajunnan välillä. Kosminen tietoisuus on toisenlaista - sitä ei voida kuvailla, joten mitään muistiinpanoja tästä tietoisuudesta ei ole. Bucken "Cosmic Consciousness" kuvailee vain itsetietoisuutta. Ero ajatuksen ja tietoisuuden välillä on se, että ajatus on vaikutelmaketju tai sen seuraus. Tietoisuus on samanaikaista tietoisuutta mielen sisällöstä, tunteista ja aistimuksista.

jatkuu...

Tekijä tuntematon (D. Clean)
Elonpyörä, 2/1976 s. 21-25
Lupa julkaisemiseen saatu 06.02.2007.


www.neljastiesuomessa.net
18.12.2017